KOSINTA

Valokuvaaja: Annika Kartano

Ehdin odotella kosintaa tosissani noin vuoden verran. Sormuksia olin ihaillut kaupungilla näyteikkunoista ja postilaatikkoon tulleista kultasepänliikkeiden mainoslehdistä. Teemu kuitenkin teki selväksi, että kosintaa ei tapahdu ennenkuin on sormuksen koko selvillä. Teemulla oli kyllä tiedossa minkälainen sormus minua miellyttää, sen verran paljon niitä on tullut katseltua! Niinpä vuosi sitten otin selville, minkä kokoinen kihlasormukseni tulisi olla.

Siitä lähtien olin odottanut kosintaa kuin kuuta nousevaa. Heinäkuussa vuosipäivämme lähestyessä luulin jotain tapahtuvan. Syksyllä joinakin päivinä tuli tunne, että joko nyt. Vuoden vaihduttua aloin miettimään, että kosinta tapahtuu varmaankin tulevalla toukokuisella lomamatkallamme. Niinpä jätin jatkuvan kosinnan odottelun taka-alalle. Kunnes Teemu yllätti!

Eräänä helmikuisena sunnuntai-iltana olimme katselleet tv:tä ja Teemu oli menossa nukkumaan. Minä aioin jäädä vielä valvomaan seuraavan päivän vapaan vuoksi. Istuin sohvalla ja selasin tv-kanavia, ja yhtäkkiä Teemu polvistui eteeni sormusrasia kädessään. Tilanne oli niin yllättävä, että aluksi en hämmennykseltäni osannut sanoa oikein mitään. Aloin tietysti itkemään ja sain vastattua myöntävästi kosintaan. Ja sain sormeeni maailman ihanimman sormuksen!